Eron saari

Illan meri lepää tyynenä kellertävässä valossa. Taivaanrannan yllä pieni vene lipuu kauas. Lähellä hahmo sauvoineen, ja hevonen. He ovat samassa meressä, mutta seisovat erillään. Niin lähellä toisiaan he ovat jo tulleet kumpikin omaksi saarivalokseen. Se on eron valo, joka antaa katsoa lähtevää ja antaa jäävän kestää. Ihminen ja hevonen jäävät lopulta kumpikin omaksi eron saarekseen.

Saarten välissä on yhä vesitie. He seisovat erillään, mutta katsovat samaa venettä. Sellainen on kumppanuuden ilta.