Keskipäivän yksinäisyys

Aurinko on pään päällä.
Ei ole varjoa
eikä paikkaa, johon piiloutua.
Tuuli kääntää pellot,
ja vene on kaukana.
Talo painautuu matalaksi,
ja puu huojuu mustana.
Yksi hahmo
kumartuu sen alla.
Valoa on niin paljon,
ettei mikään enää kosketa.
Keskipäivä
on päivän keskikohta
ja yksinäisyyden korkein paikka.
Ei ole pimeää, johon vetäytyä,
eikä iltaa, jota odottaa.
Kaikki on valoisaa,
eikä ketään ole vierellä.
Siksi se ihminen
on syvimmin yksin
valoisimpana hetkenä.

Jokaisen elämässä
on sellainen keskipäivä.