Minne?

Tuuli pyyhkii pellot pois.
Se pyyhkii tien,
pyyhkii jalanjäljet,
pyyhkii suunnankin, josta palata.
Hevonen
seisoo pää syvään painuneena.
Minne pitäisi mennä?
Sen eteen
laskeutuu varis.
Lintu, joka tuntee tien.
Lintu, joka kulki edestakaisin
tämän maailman ja tuonpuoleisen välillä.
Mutta se ei näytä tietä.
Se vain istuutuu
hevosta vastapäätä.
Vastaamatta jättämisellään
se pysyy hevosen luona.
Joskus eksynyt olento
tarvitsee kumppanin, ei tietä.
Olla antamatta tuulen työntää itseään pois,
jäädä seisomaan omalle paikalleen.
Se vastaukseton pysähdys
on ainoa arvokkuus,
joka tällä pellolla on mahdollinen.