Artwork text
Mustan taivaan alla valkoinen tuuli pyyhkii peltojen yli. Kuivan ruohon
väristä tietä pitkin kulkevat nainen ja hevonen, kallistuneina kuin yksi
ruumis. Nainen kantaa mulheobeokia, Jejun vesiruukkua, ja hevonen
seuraa vaiti hänen vierellään. Tuuli repii vaatteista ja pyyhkii tien jalkojen
alta, mutta ne kaksi eivät pysähdy. Kaukana olkikattoinen talo. Pieni ja
himmeä, mutta paikka, johon palata, on vielä olemassa. Paluutie ei ole tie,
jota kuljetaan tuulen tyynnyttyä. Se on väsyneelläkin ruumiilla kulkemista
kohti kotia, loppuun asti. Tie jatkuu kuin katkeamaisillaan, ja nainen ja
hevonen palaavat sitä ohutta viivaa pitkin.
Key context
Byun Shi-Ji oli korealainen modernin ja nykytaiteen maalari, joka kuvasi Jejun Fūdoa ei taustana vaan olemassaolon ehtona. Yksinäisyys, odotus, tuuli ja kuivan ruohon väri muodostavat hänen taiteessaan glokaalin korealaisen modernismin, joka juurtuu paikkaan ja avautuu maailmaan.