Tie kotiin

Mies ja hevonen ovat palanneet pitkän tien päästä. Hevonen painaa päänsä, ja mies asettuu sen viereen väsyneine ruumiineen. Palaaminen ei ole paluuta aikaan ennen lähtöä. Talo on tyhjä, odottajaa ei ole, eikä mennyt aika avaudu uudelleen. Silti palataan. Että jokaisen lähdön päässä, väsyneenäkin, on yksi, joka palaa. Että vaikka tie on kadonnut, ruumis painunut ja vastassa ei ole ketään, jää jäljelle yksi sydän, joka suuntaa lopulta omalle paikalleen. Ehkä juuri sen Byun Shi-ji halusi jättää kuviinsa loppuun saakka. Lähtö oli kohtalo. Paluu oli sallimus.