Viimeinen teos

Hän nousi veneeseen.
Hän menee Ieodoon.
Sinne, mistä ei palata.
Kaiken, mitä hän koko elämänsä maalasi,
hän otti pois, yhden kerrallaan.
Hän otti pois tuulen,
otti pois aallot,
otti pois signeerauksenkin.
Sillä häntä, joka kirjoittaisi nimen,
ei siellä enää ollut.
Paikalle, josta kaikki oli otettu pois,
hän jätti vain yhden hevosen.
Himmein viivoin,
ruumiilla, jonka muoto on hajoamaisillaan,
hevonen ei lähde.
Sillä aikaa kun sen isäntä
menee Ieodoon,
se jää tälle maalle
ja katsoo hänen jälkeensä
kuivan ruohikon päästä.
Mutta hevonen
ei itke.
Ne, jotka ovat kauan kulkeneet yhdessä,
tietävät sen, vaikka välimatka kasvaa.
Että tämä ei ole jäähyväiset,
vaan tie, jonka hän vain kulkee ensin.
Maanpako on päättynyt,

siunauskin on laskettu käsistä,
ja hän menee Ieodoon.
Ilman signeerausta.
Jättäen vain yhden hevosen
tälle maalle.