Tie kotiin

Koko elämänsä hän maalasi lähtöä. Tyhjiä taloja. Lähteviä veneitä. Sitä, mikä ei palaa. Jokaisella pinnalla joku oli lähdössä. Kun hän maalasi tyhjää taloa, hän oli sen talon isäntä. Kun hän maalasi lähtevää venettä, hän oli sen kyydissä. Mutta lopussa hän kutsui hajonneen kokoon. Hän pystytti talon, sitoi hevosen, istutti puun ja asetti variksen paikalleen. Kaiken, minkä hän oli koko elämänsä saattanut pois, hän kutsui takaisin, yhden kerrallaan. Ja keskelle sitä hän antoi yhden ihmisen palata. Väsynein askelin, kumarassa, silti kohti taloa. Käsi, joka maalasi lähtöä, maalasi paluun. Se, joka saattoi, tuli siksi, joka ottaa vastaan. Lähdöstä paluuseen — siinä välissä oli kokonainen elämä.