Veljessaaret

Kuvapinta lepää pitkänä ja vaakasuorana.
Kaikki on haalistunutta mullan väriä.
Yksi taivaanrannan viiva
jakaa maailman hiljaa.
Vasemmalla suuri kallio,
kaukana oikealla toinen.
Ihmiset kutsuivat näitä kahta
veljeksiksi.
Veljekset, jotka eivät voi lähestyä
eivätkä tarttua toistensa käsiin,
vaan katsovat toisiaan koko elämänsä
jalat samassa vedessä.
Älä kutsu tätä taustaksi.
Kallio ei väisty taakse.
Se tuli ennen ihmistä
ja seisoo silmien edessä.
Ei tausta.
Ehto.
Tämän värin,
tämän tuulen,
tämän kallion edessä
ihmisestä vasta tulee ihminen.
Maailma on siellä ensin,
ja sen edessä
ihminen oppii tuntemaan itsensä.
Noilta kahdelta kalliolta oppii,
kuinka seistään samassa meressä,
vaikkei voi koskettaa toista.