Huojuva taivaanranta

Koko kuvapinta palaa keltaisena.
Maa ja taivas
huojuvat yhdessä valossa.
Ylhäällä on ohut viiva.
Se on taivaanranta.
Sen viivan alla
kelluu vene kuin piste.
Alempana
mustat siveltimenvedot lainehtivat kuin tuuli,
ja niiden vieressä kyyristyy olkikattoinen talo.
Myös hahmo seisoo siellä, pienenä.
Hän ei ole suuri.
Talo on pieni, ja vene on kaukana.
Mutta huojuvien asioiden keskellä
hän, kaikkein pienin,
on tämän kuvan keskus.
Ihminen seisoo aina jossakin.
Jalkojen alla on maa,
pään päällä on taivas,
ja selän takana puhaltaa tuuli.
Kun maailma horjuu,
hän ei leiju.
Hän seisoo horjuvan maailman edessä
ja pysyy maassa loppuun asti.
Byun Shi-ji ei maalannut maisemaa.
Hän maalasi ihmisen,
joka seisoo yhä
horjuvan maailman edessä.

Tänäänkin jossakin
joku seisoo niin.