Yksinäisyys

Silläkin, joka ei voi lähteä,
on lopulta paikka, jonne katsoa.
Taivas.
Puu antaa ruumiinsa
tuulelle.
Se taipuu sen verran kuin antaa,
ja jää eloon sen verran kuin taipuu.
Koska taivas on olemassa, se kestää.
Ja sen verran kuin se on kestänyt,
ruumiiseen jää muoto.
Taipunut muoto
ei ole tappion jälki.
Se on kestämisen muoto,
joka ei loppuun asti unohtanut taivasta.

Kun siis näet jotakin kumaraa,
ajattele ensin tuulia,
jotka se on kohdannut.
Kumara selkä
ei kerro tappiosta,
vaan on merkintä siitä, mitä hän kesti.