Toivo, tahto, rauha ja rakkaus

Aurinko on taivaalla,
mutta maailma ei ole valoisa.
Kaksi vasemmalla
istuvat toisiinsa nojaten,
ja hevonen pysyy vaiti heidän vierellään.
Keskellä yksi
nostaa molemmat kätensä taivasta kohti.
Se ei ole riemun ele.
Se on ele ihmisen, joka pimeinäkin päivinä
ei tahdo päästää irti toivosta.
Varis lentää ohi,
eikä tuuli pysähdy.
Mutta ihminen
ei laske käsiään.
Loppuun asti.
Toivo ei ole
uskoa valoisiin päiviin,
vaan pimeinäkin päivinä
nostaa kädet kohti taivasta.

Ihmiset ja hevonen katsovat noita käsiä.
Nuo katseet
pitävät kädet yhä koholla.