Näky

Koko pinta
aaltoilee kuivassa valossa.
Kuin aallot,
kuin pellot,
kaikki on yhtä kellertävää juovaa.
Keskellä sitä
hevonen ja ihminen
ovat kietoutuneet mustaksi kappaleeksi
ja pitävät kiinni toisistaan.
Ylhäällä on kuiva aurinko.
Tämän valon alla
se, mikä on kauan odottanut,
menettää liikkeensä.
Ihminen ja hevonen
jähmettyvät toisiinsa nojaten.
He eivät lähde,
eivät päästä irti,
ja lopulta heistä tulee yksi kivinen kappale.
Se on sydämen hahmo,
joka kivenäkään
ei voinut luopua odotuksestaan.

Odotus jäi
pidemmäksi aikaa kuin ruumis.