Puuska

Tuuli on pyyhkäissyt peltojen yli.
Olkikattoinen talo on sortunut toiselle sivulleen,
ja kivimuuri on menettänyt muotonsa.
Kaukana, taivaanrannan alla,
seisovat vanha mies ja hevonen toisiinsa nojaten.
Talo ei voinut suojella ihmistä,
mutta ihminen ja hevonen
pitävät yhä huolta toisistaan.
Talo sortui,
ei kumppanuus.
Vaikka paikka, johon palata, on sortunut,
elämä alkaa uudelleen,
jos vierellä on vielä yksi olento.