Ieodo

Musta on niellyt kuvapinnan.
Ilman taivasta, ilman maata
koko maailma pyörteilee.
Puu huojuu juuriaan myöten,
ja hevonen on painanut päänsä.
Sillä ei ole enää
venettä, jota katsoa.
Keskellä sitä mustaa
yksi talo
painautuu matalaksi ja kestää.
Tämä on
pimein Ieodo.
Ennen kuin tyhjä vene palaa,
ennen kuin varis itkee —
yö,
jona myrsky juuri nyt
vie sitä ihmistä pois.

Sinäkin yönä
joku odottaa häntä
jossakin huoneessa maalla,
vielä mitään tietämättä.