Haenyeo

Lähellä hiekalla murtuvat valkoiset aallot, ja nainen istuu vinosti nojaten. Vedestä noussut ruumis lepää hetken maalla. Iho, hiekka ja meri lepäävät samassa valossa. Jos väri olisi ollut vasta maalattu, se olisi ollut kirkkaampi ja kevyempi. Mutta tämä väri on haalistunut pitkässä auringossa ja tuulessa, jonka se on kestänyt. Se oli yksi valo, mutta siinä oli monta aikaa päällekkäin. Yhtä syvällä kuin vedet, joiden läpi tämä nainen on kulkenut. Syvyys ei tule tummenemisesta. Se syntyy vasta, kun jokin on kauan kestänyt ja haalistunut.