Meri on haenyeon kyynel

Nopeasti katsoen
se on vain kellertävä pinta.
Yksi taivaanrannan viiva,
muutama musta viiva.
Mutta kauan katsoen se on toisin.
Keskellä
haenyeo-sukeltajanainen makaa raskaasti maata vasten.
Hänen ruumiinsa
tulee hitaasti esiin.
Kaukana vasemmalla
pieni vene
riippuu taivaanrannassa kuin piste.
Nopeasti katsoen sitä ei näe.
Vain se, joka katsoo kauan,
näkee sen, mitä meri on itkenyt.
Haalistunut väri
ei ole tyhjä.
Suru, jota ei koskaan sanottu,
on imeytynyt siihen.
Kauan katsominen
on pitkän itkun löytämistä
haalistuneen värin sisältä.

Niin on ihmisenkin laita.
Nopeasti katsoen kulkee ohi,
vasta kauan katsoen
näkee hänen sisällään olevan itkun.