Omakuva

Nuoret kasvot leijuvat tummaa taustaa vasten. Taakse kammattu tukka, musta puku, hieman vino solmio. Silmät eivät katso suoraan. Ne katsovat jotakin ja etsivät silti kaukaista paikkaa, joka ei ole täällä. Niissä silmissä asuvat vielä sanomattomat unelmat ja nuoren iän suru, rinnakkain. Huulet ovat tiukasti kiinni, mutta niiden takana piilevät ne monet sanat, jotka on vielä maalattava. Vieraalla maalla hän katsoo hiljaa omia kasvojaan. Sen paikan, josta hän lähti, ja sen paikan, jota hän ei vielä ole saavuttanut, välissä hän pystyttää itsensä siveltimellä. Se, mitä hän maalasi, ei ole nuoren miehen ulkonäkö. Se on maailmaan yksin heitetyn olemassaolon ensimmäiset kasvot. Kaipaus oli jo alkanut sivuun kääntyneessä katseessa.

Silloin hän ei tiennyt, että näistä kasvoista tulisi kaukaisessa tulevaisuudessa tyhjällä niityllä yksin seisova vanhus. Silmät vain katsoivat jo tuohon kaukaiseen paikkaan.