Vuoropuhelu

Koko kuvapinta on kuivan ruohon väriä.

Keskellä seisoo puu. Kaikki sen oksat kallistuvat samaan suuntaan ja paljastavat näkymättömän tuulen suunnan. Vaikka nyt ei tuulisi, kallistuma kertoo kaikista menneistä tuulista.

Sen alla rinteessä ovat hevonen ja kyyristynyt ihminen. He ovat lähellä toisiaan, mutta eivät puhu. Hevonen voisi juosta, muttei juokse. Ihminen voisi nousta, muttei nouse. Voida lähteä ja silti jäädä. Sellainen on kumppanin mieli.

Kaukana taivaanrannan alla kulkee pieni vene, ja lintu lentää matalalla. Taivas ja meri ovat saman valon peitossa.

Kuvan ihminen ja hevonen kohtaavat saman tuulen, pysyvät samassa paikassa ja ovat yhdessä kumarassa. He eivät selitä toisiaan. He vain kestävät yhdessä saman paikan ja ilmaston keskellä.

Keskustelua ei käydä vain suulla. Kohdata sama tuuli yhdessä. Kulkea saman hiljaisuuden läpi yhdessä. Sanoittakin se on keskustelua. Ehkä syvin keskustelu on sanaton keskustelu.