Oreum

Mies on jo
ohittanut huipun.
Mitä hän siellä näki,
sitä hän ei sano.
Hän on vain jättänyt kaiken selkänsä taakse
ja laskeutuu hitaasti harjannetta alas.
Nousijan koukistunut selkä
on äärimmäinen ponnistus
kohti sitä, mitä ei vielä ole saavutettu.
Mutta laskeutujan koukistunut selkä
on paino, jota kantaa se,
joka on jo nähnyt kaiken.
Kukkulan huippu
ei ollut paikka, johon jäädä.
Mies kulkee sen ohi
ja astuu jälleen alas maahan.
Korkealle nouseminen
ei ole koko elämä.
Kantaa nähty mukanaan,
laskea saavutettu käsistään
ja palata jälleen matalalle paikalle.
Vasta silloin nousu
tulee valmiiksi laskeutumisessa.

Laskeutujan selän takana
huippu saattaa häntä
äänettömästi matkaan.