Jyrkänteen reuna

Matalan mäen kärjessä seisoo hevonen, kyyristyneenä mustaksi ääriviivaksi. Täällä ei tapahdu mitään erityistä. Vain yksi valo värjää mäen, meren ja taivaan yhdellä kertaa. Byun Shi-jille tämä väri ei ollut vain maalaamiseen tarkoitettua väriainetta. Kuivan ruohon värin levittäminen oli itsessään Jejun kutsumista. Joka kerta kun sivellin kosketti pintaa, mukana tulivat tuon maan aurinko ja tuuli. Hevonen jyrkänteen reunalla ja meri sen alla hengittävät samaa paikkaa ja ilmastoa samassa värissä. Tämä väri ei peitä maisemaa. Se antaa paikan ja ilmaston astua esiin. Tämä väri on tämä maa.

Siksi hän pysyi koko elämänsä yhdessä värissä. Värin vaihtaminen olisi hänelle merkinnyt oman paikkansa hylkäämistä.