Merenrantakylä

Aurinko on meren yllä, ja pieni vene ohittaa taivaanrannan. Oikealla niemellä olkikattoinen talo painautuu matalaksi ja pitää paikkansa yhdessä kivimuurin kanssa. Alhaalla veden äärellä seisoo hahmo onkivapa kädessään. Vene menee kauas, talo jää maalle, ja ihminen seisoo niiden välissä ja katsoo merelle. Kylä meren äärellä ei tarkoita vain paikkaa, johon talot kokoontuvat. Lähtevä vene ja jäävä talo, elämä, joka saadaan merestä, ja elämä, joka odottaa maalla — paikka, jossa ne jatkuvat saman paikan ja ilmaston keskellä. Joku lähtee merelle, ja joku vartioi paikkaa, johon palataan. Niiden kahden välissä kylä elää päivänsä.