Merenrantakylä

Vasemmalla hevonen, oikealla härkä.
Hevonen on tuulen eläin,
ja härkä on maan eläin.
Hevonen nostaa päänsä ja katsoo taivaanrannan taakse,
härkä painaa päänsä ja katsoo maata jalkojensa alla.
Toinen on elämä, joka lähtee,
toinen elämä, joka jää.
Hevonen suuntaa sinne, mikä ei vielä ole tullut,
ja härkä vartioi paikkaa, joka on jo annettu.
Mutta
pelkästä lähtemisestä kylä ei voi elää,
eikä pelkästä jäämisestä elämä jatku.
Jonkun on lähdettävä merelle,
ja jonkun on vartioitava maata, johon palataan.
Hevonen kulkee kohti mahdollisuutta,
ja härkä kantaa jatkuvuutta.
Yksi aurinko nousee samanlaisena niiden kahden ylle,
ja pieni vene
kulkee siihen suuntaan, johon hevonen katsoo.
Härkä pitää päänsä painettuna
ja vartioi maata, johon se vene jälleen laskee.
Elämä
ei ole valintaa
lähtemisen ja jäämisen välillä.
Vain koska joku jää, voi joku lähteä,

ja vain koska joku vartioi paikkaa, voi palata.