Dol Hareubang ja varikset

Dol hareubang, kivinen suojelijahahmo, ei liiku. Varikset ovat lakkaamatta levottomia. Dol hareubang antaa päänsä linnuille, ja linnut lepäävät sen päällä rauhassa. Kivimuurin ylle kokoontuu musta parvi, ja kaukana merellä on vene lähtenyt ulos. Dol hareubang ei seuraa sitä venettä. Se vain vartioi paikkaa, johon vene palaa. Sateen ja tuulen piiskatessa, auringon noustessa ja laskiessa se odottaa samalla paikalla. Liikkumattomuudellaan se odottaa lähtenyttä, ja puhumattomuudellaan se valaisee kotiin johtavan tien.

Näinkin voi odottaa.