Meri on haenyeon kyynel

Leveä meri nousee kuivan ruohon värissä.
Keskellä merta musta kallio on kovertunut pyöreäksi,
ja sen keskellä kaksi ihmistä istuu kyyristyneinä vastakkain.
He painavat päänsä toistensa olkapäihin ja käpertyvät pieniksi kuin
yhdeksi kappaleeksi.
Vesi on kylmää,
ja tuuli on suuri.
Heillä on vain
toistensa ruumiinlämpö.
Pieni saari, kaksi pientä ihmistä.
Mutta tässä ahtaassa paikassa voi tuntea koko maailman painon.
Tuuli on suuri, ja meri on leveä.
Ihminen on pieni.
Siksi he painautuvat lähemmäs toisiaan.
Kestäminen ei ole valtavan maailman voittamista,
vaan nojaamista toiseen,
juuri sen verran, ettei kaadu.

Merta on sanottu haenyeo-sukeltajanaisten kyyneliksi.
Nuo kyyneleet eivät muutu mereksi,
koska vierellä on yhä
olkapää, johon nojata.